Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen lähdettiin ajamaan - mun, Jassen ja Jannin salaisena missiona ajaa Khao Lakiin asti äitin huomaamatta :D Täällä on kuitenkin tiekylteissä myös kuvia paikoista, joten poikettiinkin aina reitiltä mielenkiintosen näkösiin paikkoihin - välillä niitä löytämättä, koska opasteet usein loppuukin niihin ekoihin kuviin. Äiti myös valitti takapenkillä koko ajan, koska hukattiin sen mukaan parhaat auringonottotunnit autossa istumiseen. Sen takia jouduttiinkin sitten etsimään rantaa, mutta päädyttiinkin jollekkin hienon näköselle resort-alueelle, jossa käytiin vessassa ja samalla kyseltiin vinkkejä läheisistä rannoista. Rannat olis kuulemma kuitenkin vaan Ao Nangissa päin. Vessa johon päästiin, oli kuitenkin hieno - siinä oli jopa tuplaovet!!
Äiti lannistu rantojen olemattomuudesta, joten se pysy jopa hiljaa hetken aikaa. Seuraavaks eksyttiinkin johonkin venesatamaan, jossa meidän piti käydä vaan ostamassa jotain juotavaa ja pientä syötävää. Joku mies kuitenkin kuuli meidän puhuvan suomea, joten se tuli ja alko sanomaan itekkin jotain suomeksi. Selvis, että tuolta paikasta lähtee joku Aurinkomatkojen retki ja sen takia se mieskin osas joitain sanoja suomeksi. Se saikin meidät kiinnostumaan , koska jos tää paikka on niin hyvä, et Aurinkomatkatkin sitä käyttää, niin kai meidänkin pitää nähdä mitä siellä oikein on!
Vuokrattiin siis taas pitkähäntävene, tällä kertaa vaan 600 BHT! Tällä kerralla maisemat oli upeita ja myös luolat joissa käytiin, oli aika siistejä! Kiipeiltiin ensimmäisessä luolassa ihan innoissaan ja pelättiin liukastuvamme liukkailla kivillä släbäreissämme, koska ei oikein oltu varauduttu mihinkään tollaseen. Toinen luola olikin sellanen, että vene vaan lipu sen läpi, mikä olikin ihan hyvä vaihtoehto aiemman kiipeilyn jälkeen.
Seuraavana nähtiin kyltti "hot sand beachista"- no sehän olis pakko nähdä. Tätä rantaa ei kuitenkaan tainnu olla olemassakaan, koska löydettiin vain silta, joka ei johtanu oikein mihinkään ja sen jälkeen oli vaan joku mutapolku, joka loppu mereen - varmaan se oli se ranta. Äiti saatiin taas tyytyväiseks, kun yhtäkkiä tien reunassa oli norsu! Saatiinphan ainakin se toive toteutettua.
 |
| "white sand beach" |
Sit ajettiin taas Khao Lakia kohti, kunnes nähtiin kyltti vesiputouksesta. Olihan sekin pakko päästä näkemään, mikä olikin helpommin sanottu kun tehty! Ensikskin jouduttiin tekemään miljoona u-käännöstä, koska kuten jo mainittu, täällä on opasteet aivan surkeita ja ajettiin aina ohi tiestä, jolle ois pitäny kääntyä. No sitten löydettiin kuitenkin oikea tie, mutta hetken sitä ajettuamme se olikin yhtäkkiä poikki ja jouduttiin jättämään auto ja jatkamaan kävellen. Kuviteltiin, että se putous ois ollu ihan lähellä, mutta totuus olikin toinen. Käveltiin ja käveltiin ja aina puhuttiin vaan et "katotaan vielä ton nurkan taa". Kyseltiin paikallisiltakin neuvoo ja ne vaan aina viitto eteenpäin, niinpä me jatkettiin. Ei edelleenkään oltu varauduttu mihinkään vaelluksiin, joten släbäreillä mentiin! Oltiin jo lähes luovuttamassa, mutta sitten sellanen outo turisti"bussi" ajo meidän ohi, joten olihan se pakko vaan taas jatkaa.
Vihdoin löydettiin se putous, eikä se nyt niin kovin ihmeellinen ollu. Paluumatka oli kuitenkin koko reissun arvonen, sillä siitä saatiin elämämme naurut! Kysyttiin siellä putouksen luona jo, et päästäskö sen turistibussin kyydillä lähemmäs meidän autoo, koska ei tehny mieli siellä kuumassa tarpoo taas montaa kilometriä takasin. Bussikuski kuitenkin sano aluks ei, vaikka takapenkin turistit meistä vähän kiinnostukin. Lähettiinkin sit käveleen ja kohta se bussi ajaa meidän takaa ja pysähtyy meidän kohdalle. Turistit oli varmaan sanonu kuskille, et pakkohan nuo punaset "farangit" on pakko ottaa kyytiin tai ne ei ikinä selviä täältä. Meitä kuitenkin nauratti jo tässä vaiheessa tuo tilanne niin paljon, et kieltäydyttiin kohteliaasti kyydistä - ei kehdattu hikisinä tunkea freshien ja viimisen päälle laitettujen aasialaisten sekaan. Seuraavaks meidän ohi ajo joku paikallinen perhe lava-autollaan ja yritettiin vähän niillekkin viittoa, et josko päästäis lavalle kyytiin. Nekin kuitenkin jatko matkaansa, kuten sitten mekin. Hetken päästä ne kuitenkin tuli takasin ja viitto meidät lavalle pienten poikiensa seuraks.
Tuo matka oli ehkä hauskinta ikinä, koska mietittiin, et kuinka tää perhe on käyny jutteleen niiden meitä tulomatkalla neuvoneiden ihmisten kanssa ja kuullu, et ollaan oltu ihan eksyksissä ja sitten päättäny kääntyä takasin auttamaan säälittäviä farangeja. Oltiin myös puhuttu, et tollanen lava-autohan meidän ois pitäny vuokrata, ni äiti ois voinu ottaa takana aurinkoo, ku me ois Masamaineiltu ympäriinsä - nyt pääs äitikin kokeilemaan, miltä se ois tuntunu! Yritettiin myös antaa niille vähän rahaa meidän pelastamisesta, mutta perheen äiti ei ois millään ottanu rahaa vastaan. Lopulta saatiin antaa se raha pojille. Olipahan tapaninpäivän ajelu!
Kerettiin vielä kattomaan auringonlaskuakin yhelle "rannalle" ja sen jälkeen luovutettiin Khao Lakin suhteen ja lähdettiin takasin kohti Ao Nangia. Ajettiin yhden vuoristoreitin kautta, johon Jasse tietysti ihastu niin paljon, et halus sinne myös valosalla...
