Hotellilla käytyämme metroiltiin Park Güellille päin. Tuo alue ei ollu niin viihtyisän ja siistin olonen kuin mitä muualla Barcelonassa oltiin nähty. Turisteja oli kuitenkin niin paljon, että tiedettiin ettei ainakaan eksyksissä olla. Seurattiinkin vaan kaikkia muita ja tultiin yhtäkkiä varmaan jyrkimpien ja korkeimpien koskaan näkemieni liukuportaiden juurelle.
Niitä sitten rullailtiin ylös, mutta vieläkään ei oltu huipulla asti, vaan pohkeetkin sai matkalla vähän treeniä jäätävän jyrkkää mäkeä kavutessa.
 |
| Joku ei tykkää turisteista, mutta onneks toinen on vähän myönteisempi ;D |
Ylhäällä puistosta oli aika mahtavat näkymät yli Barcelonan, Sagrada Familiankin sieltä bongas helposti. Pääjuttuhan tuolla puistossakin on mun tietojen mukaan Gaudin teokset ja niitä mekin yritettiin ettiä. En tiiä oliko vika meissä vai missä, mutta ei meinattu löytää mitään mistään ja turhautuminen meinas jo mennä siihen pisteeseen, et meinattiin lähteä paineleen koko puistosta! Kiitos espanjalaisen puhelinliittymän, saatiin kuitenkin googleteltua vähän jotain merkkiä siitä, että mitä tienviittaa meidän pitää lähteä seuraamaan - miksei niissä voinu lukee isolla vaan, että Gaudi??
 |
| Tonne mua ei ois saanu houkuteltua kiipeemään, oli sen verran huteran näköstä menoa, liikaa ihmisiä ja kapeita portaita! |
 |
Löydettiinhän me se Gaudin osakin viimein. Se ei vaan ollu siellä kukkulalla, niinkun oltiin alunperin käsitetty. Tonne alueellehan ei päästetä kuin tietty määrä ihmisiä kerrallaan ja kuultiin jonkun puhuvan, että sinne ois joutunu jonottaan vaikka kuinka kauan. Me ei kuitenkaan oltu tosta paikasta niin kiinnostuneita (varsinkaan enää tässä vaiheessa), että oltais jaksettu ensinnäkään lähtee etsimään lippuja, jonottelemaan tai varsinkaan rynnimään väentungokseen. Sen sijaan napattiin kuvat portin raosta ja lähettiin pois.
 |
| Pääsin kuitenkin herra Gaudin kanssa yhteiskuvaan, ku nätisti pyysin. |
Sieltä puistolta napattiin bussi ja jotenkin, en kyllä enää muista miten, lopulta metrosta päädyttiin meidän seuraavaan kohteeseen, ostoskeskus Diagonal Mariin. Tänne tultiin Niken ja PRIMARKIN takia. Nikelta ostin kauan haaveilemani lenkkarit työkengiks ja Primarkilta taisin kerrankin ostaa vaan ne, mitä olin suunnitellutkin, eli sukkia, alusvaatteita ja maxihameen. Ainoo heräteostos oli kultaset siirtotatuoinnit, mitkä maksaa kaikkialla muualla maltaita, mutta Primarkissa tietty vaan 2e.
Shoppailun jälkeen ajeltiin bussilla takasin hotellille vähän pitempää reittiä, koska haluttiin nähdä vähän muitakin alueita ja koska eipä meillä mihinkään kiirekään ollu. Päästiinkin meidän hotellille vähän eri kautta, kun mitä oltiin aiemmin tultu.
Illalla käytiin vielä syömässä Tripadvisorissa kehutussa argentinalaisessa ravintolassa Buenos Airesissa. Se oli ehkä vähän fiinimpi paikka, kun mitä oltiin saatu käsitys, mutta sinne kuitenkin mentiin nälän ollessa jo kova. Jouduttiin syömään baaritiskillä, kun ei jaksettu odotella, mutta hyvältä se ruoka maistu siinäkin! Ribsit, joita oltiin Tripadvisorissa kehuttu, olikin kyllä aivan älyttömän hyviä!
Maha täynnä oli hyvä suunnistaa taas hotellille nukkumaan! (Kaikki mun työkaverit muuten alko heti kertomaan vinkkejä hyvistä baareista ja yökerhoista, kun kuuli, et oon menossa Barcelonaan. Yritin kyllä niille selittää, et tää ei oo ehkä ihan sellanen matka :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti